Yhdet keksi eilen aamulla ottaa äkkilähdön Särkänniemeen. Matka alkoi lupaavasti ja auvoisissa tunnelmissa kolmoskehää ajaessa vielä suunniteltiin, josko rykäistäisi autolla joku vähän pidempi matka ensi kesänä. Siis ihan kotimaan rajojen ulkopuolelle.
Jo motarilla oltiin molemmat valmiita perumaan suunnitelma, kun "koska-ollaan-perillä?" "kuinka-pitkä-matka-vielä-on?" kysely alkoi takapenkillä. Päästiin kyllä historiallisen pitkälle ennen kuin kysely alkoi. Mä en tiedä teistä muista, mutta itse olisin valmis laskemaan takapenkkiläiset tien poskeen kävelemään siinä vaiheessa, kun kysymykset on tullut kymmenen kertaa. Eli aivan alkumatkassa. Hermo ei vaan kestä! Meillä on kyllä kaikki mahdolliset av-systeemit autossa, mutta en tiedä miksei kukaan kytkenyt niitä eilen päälle.
Epätoivossani keksin vielä, että leikitäänpä "lasketaan punaiset autot" -leikkiä. Ihan vain tajutakseni, että mä olen suunnilleen ainoa, jolla on punainen auto. Sama harmaa, mikä pätee talojen ulkomaaleihin, pätee myös autoihin.
Matka huipentui Särkkiksen parkkipaikalle. Tarvittiin kaksi aikuista, että saatiin kaksivuotiaalle, jonka mielestä kaikki ylimääräinen päällä on pahasta, ranneke. Episodi ei jäänyt keneltäkään lähistöllä liikkuvalta kuulematta. Hirveää draamaa maassa makaamisineen. Todellinen elämysavain! Itse vain kelasin, että tästä ei voi tulla mitään...
No tuli siitä lopulta. Varsin kiva reissukin vielä. Ranneke pysyi sitkeistä repimisyrityksistä huolimatta ranteessa. Vaatii tosin taas yhden vuoden kuultamaan muistot! Illalla olin erittäin tyytyväinen, että me päätettiin jättää Tampereella yöpyminen tällä kertaa väliin ja ajettiin yöksi kotiin. Puoli takapenkkiä nukkui ja toiselle puolelle iskettiin omat musat korvalapuista. Sitä ensi kesän automatkaakin sietää taas harkita.
Yöllä mä näin sellaista unta, että mieheni vain soitti, ettei tule enää kotiin, että tarvitsee aika pitkästi omaa aikaa. Ja parempi, ettei lapsiakaan näkisi ihan kamalasti, jos vain voisi vippailla meille vähän rahaa.
En ole vuosiin ollut niin tyytyväinen herätessäni keskellä yötä ja huomatessani, että siinähän se tuhisee vieressä ja kaikki oli vain pahaa unta. En edes viitsinyt töniä ja pyytää tuhinaa loppumaan. Sen sijaan päätin, että kostoksi unesta, hän saa aamulla nousta lasten kanssa ja huhuilla mut alas, kun kahvi tarjoillaan.
p.s. Huomenna mä menen pitkästä aikaa laitattamaan ripsipidennykset, ihanaa!
Tutun kuuloista reissaamista. Jos yhtään lohduttaa, niin kuopus sai viime vuonna sen rannekkeensa irti kun aikansa repi. Onneksi saatiin uusi tilalle samaan hintaan alkuperäisen kanssa. Ja ikää oli silloin jo 5v!
VastaaPoistaOta pitkät ripset ja käy samalla pitkällä kaavalla kahvilla ja leivoksella <3
Kiitos, lohduttaa!! :D
PoistaAjattelin ottaa semipitkät ripset ja todellakin kipaista viereisestä leipomosta jotain hyvää sen jälkeen!!
Täytyykin soveltaa vielä tota "kostoksi unesta"- metodia... Hmm.. Olen nähnyt myös aika vilkkaita unia miesparan tekemisistä, vaatii ehdottomasti kostotoimia! ;) Hyvä että teidän Särkkisreissu kuitenkin onnistui. Meillä Tykkimäki vielä käymättä vaikka matkaa ei ole juuri mitään ja pojatkin jo sen ikäsiä että vois jo kohta päästää keskenään.
VastaaPoistaTohon munkin uneen toki sisältyi se, että miehen uusi suunnitelma oli auttaa mahdollisimman moni nuori nainen tv-uralle. Kuulosti vähän petteriahomaatyyliltä :)))
PoistaTässä vaiheessa nää särkkisreissut on vielä ihan siedettäviä, kivojakin jopa, kun lapset käyvät vain lapsilaitteissa ja hurjimmillaan tukkijoessa. Mua ei niihin karmiviin kieputtimiin saa!
Meillä poikien ollessa pienempiä automatkoilla parhaiten tepsivät satu-cd:t tai se, että luin itse heille. Matkalla Vimmerbyhyn (pojat olivat 4 ja 5,5v) Ronja Ryövärintytär ja Marikki sivat takapenkin hiljentymään :)Kaksi vee on aika hankala ikä kyllä muutenkin kuin autossa, tai niin ainakin meillä on kaikkien kohdalla ollut! Me lähdetään tällä viikolla kohti Tamperetta, saa nähdä, miten matka sujuu...
VastaaPoistaMutta olet hei ripsesi ansainnut ;)
Anski
Meillä on vielä takapenkkidvd:t mutta jostain syystä niitä ei kytketty päälle :S
Poista2-v on kyllä rasittava ikä, mutta en mä tota kuusveetäkään nyt ihan parhaaksi matkakaveriksi sano. Hän on se, joka on äänessä alati!
Kivaa Tampereenmatkaa teille!! Ja mä meen kohta ripsilaittoon :D
Meillä on punainen auto, mutta ei liikuttu sillä eilen minnekään ;) Ei siis päästy teidän laskuihin.
VastaaPoistaMeillä oli aikanaan varsin harmittomat autoreissut, mutta yksi jännityksen aihe oli... Lapset yleensä nukahtivat iltasella autoon, jos ajelimme kotiin jostakin. Sitten perille päästyämme piti herätellä pojat, että kävelisivät parkkikselta sisälle. Nuoremman kanssa ei yleensä ollut mitään ongelmaa, ja hänet olisi jaksanut kantaakin nukkuvana, mutta isompi aiheutti meille verenpaineen nousua... Hän oli yleensä tosi kiukkuinen herätessään autossa - oikeastaan ihan sekaisin. Huusi kuin hyeena, ei kuunnellut rauhoittelua ja puhetta eikä suostunut tulemaan autosta ulos. Hän ilmeisesti ehti vaipua niin syvään uneen, että siitä herääminen oli tuskaa ( kaikille ). Yleensä kävelimme pihan poikki karjuva poika jonon hännillä, tai mies joutui taluttamaan poliisiotteella. Mä olin varma, että joku soittaa poliisin ja sossun paikalle, koska touhu oli karmeaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Huutohepuli jatkui yleensä vielä kotonakin. Ei ollut muuta keinoa kuin antaa huutaa. Tajusi sitten jossain vaiheessa lopettaa :)
Sitten oli vaihe, jolloin kukaan ei huutanut autossa / perillä, ja sopu säilyi, kunnes alkoi esiteinien ja sitten teinien viisastelu ja keskinäinen vittuilu. Aika harvoin enää matkustamme koko perhe autolla minnekään, ja jos matkustamme, niin isompi istuu musanapit korvilla ja nuorempi viihdyttää itseään iPadilla.
Otapa hienot räpsyripset ja rentoudu!
- Kristiina -
:))) Ai vitsit, voin kuvitella teidät kävelemässä kotiin, kun viimeistä tuodaan kuin roistoa, hehehee
PoistaMeillä on nyt tällainen vaihe, että ipanat nyysii autossa toisiltaan tavaroita ja sitten ulvovat. Potkivat ja nipistelevät toisiaan, jos suinkin vaan ylettävät. En tullut edes ajatelleeksi, että vielä on tulossa tää vittuiluvaihekin.... Tulevaisuudessa taidetaan aina varata pari junalippua, että puolet perheestä matkustaa junalla ja puolet autolla.
Jee, edes yksi jolla on punainen auto!
Anteeksi, en voinut olla nauramatta. Saat tämänkin koettelemuksen kuulostamaan sunnuntaiselta eväsretkeltä. Särkänniemi on muuten kiva huvipuisto ja tykkään Tampereesta muutenkin kaupunkina.
VastaaPoistaRäpsyttele nyt munkin puolesta uusilla ripsillä. Mulla on aina ollut tällaiset töpöt ja ripsivärikin saa mut melkein kävelemään päin seiniä.
Jep jep, oikea eväsretki :D Mä tykkään Särkänniemestä myös. Kauniilla paikalla, just passelin kokoinen, kivat laitteet ja aaah, delfiinit! Tampere on kiva kaupunki, voisin kuvitella asuvani siellä.
PoistaMä räpsyttelen sunkin puolesta!!
Voi Nanna, nämä ne ovat elämän suola. Ja tiedätkö, muutaman vuoden päästä te liitytte meikäläisiin. Isot lapsenne käyttäytyvät jo melko mallikkaasti tai on mahdollista kiristää hiljaiseksi. Silloin seuraatte näitä pikkulapsiperheiden draamoja vinosti hymyillen. Sellaista se oli, meillä kaikilla. Ja aika on kullannut muistot!
VastaaPoistaMä haluan uskoa vakaasti tuohon!! Kiristys ja uhkailu tehoaa jo hetkittäin tuohon vanhempaan, pienempi on vielä apinasta seuraavalla tasolla. Aikamoista draamaa oli särkänniemessä tarjolla muidenkin puolesta.. lähinnä pinna kireällä olevien vanhempien puolesta. Tunsin pientä myötähäpeää pahimpien kiljujinen kohdalla, aikuisten siis.
PoistaMekin tehtiin Tampere-visiitti jo. Menomatka sujui DVD:n voimalla. Kotimatkalla kumpikin pojista nukahti, mutta heräsi 30 min jälkeen kun jalkoja särki. 6 vuotias itki tunnin jalkasärkyä. Meinasin kutsua medihelin ja särkylääkettä. Nyt on autoon ostettu särkylääkkeet.
VastaaPoistaMutta mä vannon ton DVD:n nimeen. Viimeviikonloppuna tehtiin Savonlinnan reissu ja kotimatka junalla ja se oli kyllä helpotus.
Me, eikä pojat, olla mitään automatkailijoita, kun liki koko suku asuu tunnin matkan päässä, mutta kesällä pitää vähän reissata.
Haluisin kovasti itse autolomalle Saksaan, mutta ehkä odotetaan vielä vuosi tai pari...
Rentouttavaa päivää!
Mä vannon dvd:n nimeen myös, enkä tajua edelleenkään miksei niitä laitettu!
PoistaHehehee, toi mediheli oli just hauska, ihan pakko hihitellä ääneen täällä sille :DD
Mä olen myös kehno automatkailija, joten on kai epäreilua vaatia lapsilta jotain muuta. Osaan sentään jo pitää suuni kiinni, vaikka mieli tekisi kysyä jatkuvasti, että koska ollaan perillä. Tai painaa kaasu pohjaan ja ajaa törkeää ylinopeutta, että oltaisi nopeasti perillä.
Meidän automatka Saksaan saa ehkä myös odotella jonkun vuoden, vaikka nyt tuntuu siltä, että sen voisi tehdä. Tiedän, että olisin jo satamassa kuitenkin valmis kääntymään kotiin ja siinä vaiheessa, kun kaikki varaukset on tehty, on kai turha enää rypistellä.
Hi-hii, ihana :) Lohdutukseksi, että meillä kolme-veen Särkän reissu meni täydellisesti kunhan ranneke saatiin käteen... mutta kun äiti & isä erehtyi viemään lapset vielä toiseenkin huvipuistoon. Päivä PowerParkkissa oli katastrofi -> ekat raivarit rannekkeesta, toiset raivarit pomppulinnasta poisrepimisen jälkeen (että muutkin sinne pääsee) ja kolmannet kun äiti ja sisko oli hukassa! Joo, löydettiin ne nopeesti ku mentiin ääntä kohti :)) Niin ja isompi yksilö makas raatona reilun tunnin kun ei uskonut, että sen pää ei kestä mustekalan pyöritystä. Huh, mulla kestää toipua tuosta reissusta varmasti enemmän kuin sulla tuosta Särkän keikasta!
VastaaPoistaOta kesän kunniaksi myös parit bling-blingit ripsiin - niihin mä en oo vielä sortunut ;)
Musta tuntu, että sä näit just kokolailla unena sen mitä mulle tapahtu irl. Oon kyl varustettu yhtä huonolla hermolla mitä tohon joko perillä kyselyyn tulee, onneks toi rinse on jo sen verran iso et se puuhailee automatkoilla kaikkia omia juttujaan.
VastaaPoistaMusta tuntuu, että sun juttu tuli kokolailla mun uniin :(
PoistaNanna.. Todennäköisesti juu, mut tiätkö se vaan vahvistaa sen, että sulla on käsissäs se todellinen onni!
PoistaTää meidän kuvio on oikeasti niin paska että mä itekin tajuan sen kokonaan vasta vuosien päästä. En olis koskaan uskonu et tällästä tapahtuu, mut tuskin kai kukaan muukaan..
Kiitos Niina :) Oikeassa olet, mulla on käsissä todellinen onni! Ja mä niiiin soisin sulle samanlaisen onnen!!
PoistaIhana Nanna, sait vedet mun silmiin. Ehkä se onni mullekin vielä suodaan, jos ei heti niin sitten 10 vuoden kuluttua.
PoistaMä vähän uskon, tai aika paljonkin, että kaikella on tarkoituksensa. Niinpä jotain suurta ja ihanaa on pakko olla tulossa sulle!!
PoistaEikä =D Mutta kiva kuulla että muillakin ;)
VastaaPoistaNyt oli meillä eka kerta vuosiin kun ei ollutav-systeemejä autossa. Mies oli myös kypsä jo ekalla kehällä mutta minä tsemppasin teemalla "Ei meidänkään lapsuudessa" ... sittemmin laskettiin keltaisia autoja ja eläimistä sai pisteen... lopputuloksella että takapenkillä kiljuttiin kaikesta keltaisesta ja tapeltiin pisteistä. Mutta Espoo-Pori-Tampere-Essspoo-Savonlinna-Espoo reissut on menneet yllättävän hienosti.
Ehdoton hitti: Hiljaisuuskilpailu. Se häviää joka puhuu ensin. Ei koske aikuisia.
Kiitos, me lisätään eläinpisteet ja hiljaisuuskilpailu ehdottomasti seuraavalle reissulle!!! Miten mä en ole tajunnut jotain noin nerokasta kuin hiljaisuuskilpailu!?! Meillä nimittäin uppoaa ihan kaikki, missä on liitteenä sana KILPAILU. Että saadaan voittaja ja luuseri : )
PoistaMeillä lapset on aina automatkoilla hiljaisuuskilpailua mutta ei ne pääse alkua pidemmälle :D
PoistaLuulen, että meillä kävisi samoin, mutta toi kilpailu voisi kyllä vähän haastaa, etenkin jos asettaa pienen palkinnon ; )
PoistaMeillä pidetään hiljaisuuskilpailuita joka autoreissulla, ihan lyhyilläkin, kun toi pian 6-vuotias ei vaan pysty olemaan hetkeäkään hiljaa. Mutta ei niistä kisoista mitään tule. Mä yleensä voitan siinä vaiheessa kun en jaksa enää raivota. Mun hermo kun ei myöskään kestä. ;D
PoistaMe mennään perjantaina valloittamaan Särkänniemi, saa nähdä millainen show saadaan aikaan. Automatkasta ainakin tulee kopio teidän keikasta, sen tiedän jo etukäteen. :)
Hehe, kivaa reissua teille!! Pystyyköhän kukaan 6-vuotias olemaan hetkeäkään hiljaa.. On varmaan joku ikäjuttu toi puhuminen. Meillä ainakin pajatus on taukoamatonta. Ei tarvitse olla edes mitään sanottavaa, kaikki täysin nonsense pälätyskin käy. Kunhan vaan suu käy!
PoistaHei pakko tulla kertomaan, että vastoin odotuksia, keikka meni loistavasti, jopa automatka. Välillä näin. :) En tiedä oliko taika siinä, ettei kerrottu etukäteen mihin ollaan menossa, vaan sanottiin vaan että mennään ajelulle. Ollaan käyty ajelulla viime aikoina jonkin verran, kun meillä kotona on ollut näyttö. Joten lapsilla ei ollut suuria odotuksia määränpäästä tai muusta.
PoistaMeillä oli kans ihan yhtä rentouttavat 500 km viime viikolla. Välillä tuntui että se vähäinenkin järki lähteeeee....
VastaaPoistaMutta joo, aika kultas jo muistot kun uusintareissu on suunnitteilla viikonlopulle :D
Mä en kyllä ihan heti ota uusintaa, sen verran tuoreessa muistissa vielä reissu on ; ))) Mutta eiköhän äkkiä kuitenkin unohdu. Järki kyllä meinasi lähteä!!
PoistaAi jai, mä taas ihan ratkesin kun luin sun hyviä tekstejä! Hauska matka! Ja ripsipidennykset, vau!
VastaaPoistaAh ah ah, mulla on ihanat ripset just nyt!! Oikein räps räps :D
PoistaAnteeksi,mutta ;D
VastaaPoistaNiin tuon kuuloista reissaamista meilläkin vielä oli jokunen vuosi sitten.Välillä sitä mietti,että pitäiskö heittää Diapami omaan vai lapsen suuhun.
Nyttemmin matkailu sujuu jo huomattavasti hermoja säästävämmin.
Mä heittäisin varmaan eka sen diapamin puoliksi takapenkkiläisille ja sitten perään kokonainen omaan suuhun. Mutta ehkä se joskus helpottaa tai sitten matkustajista tulee vain toisilleen vittuilevat teinit, kuten Kristiina tuolla alkupäässä maalaili.
PoistaNäin teidän perheen Särkkiksen porttien ulkopuolella kun olitte menossa sisäänpäin ja me tulimme jo ulos. Sulla oli farkkumekko ja burren laukku. Hitsi että missasin sen ranneke-episodin ;) Vaikka ihan tutultahan tuo kuulosti :)
VastaaPoistaElina
Tuntomerkit täsmää :DD Missasit tosiaan parhaat palat, siinä vaiheessa me oltiin jo ihan hyvässä vedossa.
PoistaHei! Tämä taitaapi olla ensimmäinen kommenttini, vaikka blogiasi olen lukenut jo tovin ja pidän siitä kovasti.
VastaaPoistaKertomus Särkänniemireissusta sai minutkin kirjoittamaan, kuinka voin tuntea (ainakin suunnilleen), että millaista draamaa siellä parkkiksella oikein koettiin. ;)
Meidän perhe tuli Saksasta Suomeen lomalle ja kaikenmaailman sähläystä sai laivalla taas kokea. Vaikka lapset nyt suht koht kokeneita reissaajia ovat, mutta nyt tämä 3-vuotiaan tahto ja uhma tuo oman sävynsä. Jäi äidillä illallinen syömättä (mitä nyt salaattia kerkesin hakea), kun hulivili kaksosemme hilluivat ja pyörivät ympäriinsä, häiritsivät muita ja kerkesivät karata näköpiiristä...saaden vanhemmat huolesta soikeiksi (ja todella väsyneiksi).
Ehkä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu. Tai siis helpommaksi! :D
Kivaa kesää teille!
Heippa ja kiitos ekasta kommentistasi!! Toivottavasti ei jäänyt vikaksi ; )
PoistaJust noista syistä mä olin älyttömän tyytyväinen ettei jääty Tampereelle hotelliin yöksi tänä vuonna. Mä en olisi pystynyt nauttimaan ravintolaillallisesta saati sitten hotelliaamupalasta, jotka molemmat näyttelee luksusta tämän hetkisessä tilanteessa. Vanhempi lapsista ei tuota noissa tilanteissa mitään ongelmaa, ei ole koskaan tuottanut. Edes parivuotiaana. Tää pienempi on juuri kuvailemasi tyyppi paitsi yksikössä. Päätä ei palele yhtään eikä mikään pelota. Vähiten se, että äitiä ei ole näköpiirissä. Niinpä yhteiset ravintoladinnerit pidetään aika minimissä ihan yleisen viihtyvyyden vuoksi. En viitsi lähteä kiusaamaan itseäni saati sitten muita.
Ehkä se todellakin joskus helpottaa. Tai siis kuolen häpeästä, jos meno on vielä 10 vuoden kuluttua samanlaista....
Meillä ei autossa pahemmin ole episodeja. Ajetaan vaapa-ajan asunnolle usein (matka yhteen suuntaan n4-5 tuntia, riippuu pysähdyksestä ja että onko peräkärry mukana). Jos jompi kumpi pikku pojista alkaa kiljua tai älämöidä tai muuten alkaa viihdyttämään kanssa matkustajia epämiellyttävällä äänisaldolla...sanon vain metelin yli että voi voi mamma ajaa nyt autoa ja väännän radion kovemmalle..joo tiedän kylmä äiti, mutta hei en tekis niin jos ei toimis =) ja kyydissä siin 4 mukulaa reissuissa ja "pahimmat" nämä 3 ja 2 vuotiaat (silloin kun nyt erehtyvät öykkäämään)...mies sitten paapoo niitä kiljujia jos sattuu ajamaan eikä mennyt edeltä prätkällään...mutta siinähän paapoo, kunhan ei sotke mua siihen mukaan =)
VastaaPoistaPari viikkoa sit Wasalandiassa koettiin samnlainen ranneke episodi...meidän parivuotias kiljui täysiä ettei vieras täti saa laittaa mitään hänen käteen se kuristuu ja kaikkea muuta ihanaa...mutta päästiin sisään ja rannekekin käteen...nuori likka lipunmyynnistä sanoi ettei yhtään haittaa vaikka repis sen rannekkeen irti, näyttää sit sitä repaleista jos joku erehtyy kysymään..
MiMa
Mä otan välillä myös ton ignoorauslinjan. Vetoan siihen, että ajan enkä vastaa. Meillä tilanne vaan pahenee ja huuto yltyy siihen asti kunnes vastaan. Kaikki lauseet alkaa ponnekkailla ja äänekkäillä "Äiiiiiitiiiii-iiiiiiii"-vaatimuksilla. Argh argh!
PoistaTäällä sellainen tylsä äiti, jolla on neljä takapenkkkiläistä.
VastaaPoistaViihdykkeenä maisemat, vastaantulevat autot ja satu-cd:t tai musiikki.
Olen itse ajatellut, ettei minun tehtäviin kuulu jatkuva viihdyttäminen, vaan lasten on opittava sietämään tylsyyttäkin. Ammentamaan omasta sisäisestä mielikuvitusmaailmasta :) :) Kasvatetaan luovuutta...enkä aio ostaa dvd-härpäkkeitä -joista sitten ne neljä takapenkkiläistä tappelevat.
Ehkä tähän on taustana lapsuuden mummolamatkat välillä Tampere-Rovaniemi. Autossa omat eväät ja ensimmäinen ja ainoa pissapyähdys jossain Oulun tietämillä. Tämä reissu taitettiin muutaman kerran vuodessa. Sellaisin joustotoimenpitein kyllä, että meistä kolmesta lapsesta isoveli istui etupenkillä ja äiti meidän pienempien kanssa takana. Rauhoittui tappelut melkoisesti.
Itse ajan tai istun etupenkillä, olen istunut takana vain silloin, kun on ollut vauva.
Meillä auto pysähtyy bussipysäkille, jos melu alkaa käydä hermoille ja pahin uhka on, että tästä on muuten pitkä matka kävellä kotiin. Vielä on tepsinyt, eivät ole hoksanneet, ettivät vanhemmat ihan oikeasti toteuttaisi uhkausta. Samoin meillä käytetään keinona, että valitaan joku paikka matkan varrelta..Hämeenlinnan kohdalla saatte karkit, jos ootte nätitsti -tyylillä jaetaan lahjuksia. Ja pidetään hiljaisuuskilpailuja. Mutta kyllä oikeasti lapset on oppineetkin paremmin sietämään ajomatkoja aikoina, kun on matkustettu enemmän, on se tottumiskysymyskin lapsille.
Meiltä löytyy kaksi punaista autoa, punainen talo ja kahdet punaiset lastenrattaatkin. Eikä ole tietoisen valinnan tulosta ;)
Ja täytyy vielä sanoa näiden omien mussukoiden perusteella, että teillä eletään haastavia aikoja. Ihan totta, kaks- ja kuus-vuotiaat ovat hankalassa iässä, vaikka ihania ovatkin.
-m
Toi etappi ja palkkio onkin hyvä idea! Tosin siinä vaiheessa meillä varmasti kysely kuuluisi "Äiti, koska ollaan Hämeenlinnassa?" ja tota noin minuutin välein :D
PoistaTienposkeen olen minäkin pysäytellyt useasti ja uhannut tyhjentää takapenkin. Olen myös kaivanut jo kukkaroa esille, että annan bussirahat kouraan :)) Auttaa just niin kauan, kun muistavat pysähdyksen, mutta lapset kykenee unohtamaan kaiken hetkessä, jos tarve vaatii!
Meillä lapset vielä automatkustaa aika paljon miehen kanssa. Mutta mies on varustettu suuremmilla hermoilla kuin minä ja ilmeisesti kestää vähän paremmin. Tai itse asiassa, kun mies matkustaa lasten kanssa, on dvd:t päällä välittömästi. Meidän takapenkillä on vain kaksi lasta ja molemmille oma telkkari, joihin tulee oma ohjelma, niin eivät ole keksineet niistä vielä riidellä.
Mietiskelin tuota matkustusasiaa ja palasin vielä...
VastaaPoistaKohtahan sulla esikoinen oppii kellonajat, laitat pojalle rannekellon matkan ajaksi ranteeseen ja kysyt ite viiden minuutin välein, kauanko vielä kestää :) :)
Oikeasti musta tuntuu, että tuon ajankulun hahmottamisen oppiminen on ainakin vähentänyt niitä, -kuinka kauan vielä- kysymyksiä. Meillä neljävee on nyt ahkerin tuon kysymyksen parissa, mutta yhdeksän ja seitsemänvuotiaat ovat selvästi jo ohittaneet pahimman.
Mä olen tässä pari päivää miettinyt, että josko kävisin ostamassa lastenkellon ja opettaisin kellon katsomisen. Helpottaisi montaa muutakin juttua ihan älyttömästi ja lapsi osoittaa muutenkin kiinnostusta kelloon.
PoistaHeh, jepjep. Meillä tuo pahin vaihe on tytöillä ohi ja tää nuorin ei ole sellaiste itsekseen tajunnut aloittaa, mutta huippua on tällä hetkellä autoilussa "jos näet keltaisen auton, saat läpsäistä toista"!! Siis niiiiiiiiiiiiiin raivostuttavaa. Alkaa aina viattomasti ja hauskasti ja aina jommalla kummalla menee hermo. Huh...
VastaaPoistaTerkuin toinen puna-autoinen :)
Onneksi noita keltaisia autoja ei niin kauheasti enää ole, mutta voin kuvitella miten läpsy-kisat päättyy!! Tuollaiset kisailut on varmasti meillä sitten seuraavaksi tulossa. Mä taidan jatkossa matkustaa lentäen ja muut tulkoon autolla perässä ; )
PoistaJust mietin, että missä iässä tämä kysely alkoi.. olisiko ollut siinä neljän kieppeillä!? Eli, kun vanhempi lopettaa, niin pienempi varmasti aloittaa.. how nice!
Turussa oli toooosi paljon keltaisia autoja :D
PoistaTäytyykin itse ryhtyä kyttäämään keltaisia autoja, koska äkkiseltään ajatellen niitä ei täällä taida kauheasti enää näkyä. Mut Turku on tietysti Turku ja siellä niitä voi olla ; )
PoistaHah :) Minunkin punainen auto on jopa oikein tallissa; ei näkynyt sitäkään liikenteessä! Tultiin tänään 1 1/2 viikon autoilureissusta mutta mehän vanhat ihmiset vaan kahdestaan :) Mutta muistan kyllä kahden ipanan kanssa pitkät mökkireissut (ainakin 5 tuntia suuntaansa). Jessus, että joskus oli kuljettajalla lähellä, ettei joku jäänyt pientareelle ;) Kyllähän sitä kaikkea piti kehitellä viihdykkeeksi kun silloin ei vielä ollut näitä av-vehkeitä; piti laittaa eväsboxeja, yllätyspusseja ja ties mitä... :)
VastaaPoistaKirsikka f.P.
Kiitos, yllätyspussit kuulostaa tosi hyvältä. Täältä onkin tullut kaikkia hyviä vinkkejä ja mä olen oikeasti valmis maksamaan matkustusmukavuudesta eli voin panostaa yllätyspusseihin.
PoistaOlisit nyt vähän kiusannut miestästi "koska ollaan perillä"-kyselyillä. Tai 5 minuutin välein kertomalla pissahätä/kakkahätä/jano/nälkä :))))
:D Kyllä miä välillä muistutin, että mitä se oli joskus; "onkovieläpitkämatka, koskaollaanperillä" !! Mutta ei kovasti viittinyt kun ei olis huvittanut lähteä kävelemään ;)
PoistaNiin... niissä yllätyspusseissa lapsille saattoi olla jotain pientä puuhaamista, sarjakuvalehtiä ja mitä lie. (Mutta ei missään nimessä mitään mikä olisi innostanut mätkimään/huitomaan/tökkimään sitä toista siellä takapenkillä)
K f.P.
:DD
PoistaEli siis pussit täytyisi ainakin meillä tehdä täsmälleen samanlaisina, koska yksikin erilainen juttu saattaa laukaista megalomaanisen taistelun. Otan ton käyttöön kuitenkin!
Jep, on siitä iloa ainakin vähäks aikaa ja jaa vielä kahteen osaan... tyyliin; eikä tässä vielä kaikki :D Ja totta, samanlaiset! Meillä oli tyttö- ja poika-versiot ja piti miettiä, että tulee kuitenkin "samanarvoiset" :) Kyllä diplomaatin taidot on äidin yks tärkeimmistä ominaisuuksista :)
PoistaK f.P.
Meillä tuo neiti neljä vee sai joku aika sitten kauhiat koiskeet Heurekan parkkipaikalla ja oli jäädä auton alle. No, siitäpä vedin sellaiset pirunsarven otsalleni, että istuimme 45 minuuttia kahdestaan autossa, kun muu perhe meni seikkailemaan tiedekeskukseen.
VastaaPoistaEnsin typy karjui kuin... kuin mikä lie karju-vinkuintiaani-palosireeni ja sitten oltiin molemmat mykkinä. Ja mulla kauhea pissahätä.
Molemmat yhtä jääräpäitä.
Pointsit sulle sisukkuudesta ja taipumattomuudesta!! Mä olisin varmaan antanut periksi, hehehee, viimeistään siinä vaiheessa kun kupla on otsassa ja ajatus vessan läheisyydestä :D
PoistaMeillä viikon mittainen reissu edessä lasten kanssa. Mennään mm. tuskallisen hitaalla matkustustavalla junalla (lasten pyynnöstä), Ounou! Ja jotenkin lupauduttiin viemään ne ties minne huvipuistoon. Kauhun sekaisin tuntein odotan tulevaa reissua. Tänäänkin kun oli vaikeaa saada koko poppoota autosta ulos edes läheiselle uimarannalle..
VastaaPoistaMä olen kans nähnyt joskus vastaavia unia, kyllä sitä helpottuu kun toteaa sen vain uneksi.
Pienet myötätunnot täältä teidän reissulle. Meillä autosta ulostautuminen sujuu silmänräpäyksessä, mutta se autoon meneminen on hieman hankalampaa. Aina joltain puuttuu jotain ja lähtö on yhtä sisään-ja-ulos -ramppaamista.
PoistaNoi unet on ihan hirveitä. Mä nään niitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Hyi!
Meillä auttoi pahimpaan "Koskaollaanperillä" kyselyyn kun rupesin vastailemaan, että "Ei vielä pitään aikaan" ja "Tosi pitkä aika vielä jäljellä" *hhih* sitten olikin iloinen yllätys kun oltiinkin jo perillä ;).
VastaaPoistaMeillä kuunnellaan satucd:tä (karhukirjeet on parhaita), lasketaan punaisia autoja, leikitään "Arvaa kukaa" tai "Arvaa mitä laulua ajattelen", syödään makupaloja, lauletaan lastenlevyen mukana jne. Vaatii mielikuvitusta kun tyttö ei voi mahdollisen matkapahoivoinnin takia lukea, piirtää, pelata tai katsella leffoja.
Hauskasti kirjoitat ;).
- Anni A.
Ai että mä hekotan täällä ääneen tota ranneke-episodia. Täällä viittaa taas yks äiti, joka ei SIEDÄ automatkustamista kakrujen kanssa. Meillä on maksimi tuo 2 tuntia autossa, ja sekin mieluiten Helsinkiin suoraan motaria tai maksimissaan Turkuun, siinä ajassa ehtii paukahtaa jo hermot joko lapsilta, minulta tai kaikilta.
VastaaPoistaRipsille peukut, mulla on ollut jo pari vuotta, enkä pois anna enkä vaihda enää omia tynkiä takaisin. Aamulla on heti ihmisen näköinen kun peiliin kurkistaa ja silleen :-)
Rillalle: meillä myös poika 9v ja tyttö 5v vetää tuota "keltainen auto"- juttua ja läpsii toisiaan sen kun ehtii, se jos mikä on ärsyttäävää!! :-) PS. Farkkumekko Lexingtonilta (josta kommentoi blogiisi joskus) kotiutui ja on IHANA !!!