lauantai 6. joulukuuta 2014

Ole valmis



Meillä oli varsin juhlava aamu, kun istuttiin Espoon tuomikirkossa kuulemassa lapsen partiolupausta. Pikkasen oli jännitystä ilmassa koko aamun :)

Kun koulua oli käyty syksyllä viikko, lapsi saapui kotiin ilmoittaen, että hän haluaa partioon. "Tänään!" Ei siis viikon kuluttua, tai joskus, vaan tänään. Noh, minä teen parit puhelut, surffaan vähän nettiä ja jollain ihmeen kantamoisella lapsi oli jo parin tunnin kuluttua ensimmäistä kertaa partiossa.



Luojan kiitos netistä löytyy partiowiki.  Sitä on tarvittu merkin ompelussa, partiosanastossa jne.. Yksi parhaimpia oli, kun lapsi ilmoitti lähtevänsä partioretkelle viikonlopuksi. Tulostin A4:n, jossa oli listattu retkelle tarvittavat jutut. Totesin että jep, meiltä löytyy siitä listalta tasan villasukat...
On harjoiteltu rinkan pakkaamista ja jätetty lapsi keskelle metsää viikonlopun viettoon. Jännitetty kuinka paljon tavaroista jää sinne metsään tai tuleeko koti-ikävä. 

Tänään hän on virallisesti sudenpentu. Kaksi sormea otsalla ja aina valmis! Toivottavasti partion syvin kantaa läpi elämän. 

Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, 
omaa maatani ja maailmaa, 
toteuttaa sudenpentujen ihanteita 
ja olla avuksi toisille.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Et jos kyntensä lakkaisi


Pakko jakaa muutama hyvä kempparivinkki, koska lakkaan ihan kohta kynnet. 
Kyllästyin jossain vaiheessa geelilakkojen poistamiseen ja työlääseen lakkaamiseen. Ilahduin, kun löysin kesällä Isadoran päivänvalossa kuivuvan geelilakan, jolle luvattiin "1 week super shine". Se oli tosi hyvä ja olisi edelleen, jos löytäisin pullon jostain jemmoistani. Lakkaus kesti mulla kynsissä pari viikkoa kauniina. Kannattaa kokeilla, jos tykkäätte lakkailla kynsiä. Sanottava on myös, että mulla on kynnet, joissa pysyy lakat aika hyvin.


Toinen hyvä löytö on myös Isadoran. Olin ostamassa uutta geelilakkaa, kun myyjä kysyi olenko kokeillut Isadoran 6 in 1 Clear wonder nail -monitoimilakkaa (kuvassa). No en ollut, mutta myyjän kehujen jälkeen olin valmis sen ostamaan. Eli yksi pullo, josta tulee aluslakka ja tasoitus. Siihen päälle omaa lempparilakkaa ja sen jälkeen taas sively sitä samaa Isadoraa, joka toimii myös päällyslakkana, kuivattaa nopeasti, antaa kiiltoa ja muutenkin puoli valtakuntaa, koska lakkaus kesti jälleen 1,5 viikkoa moitteetomana. 

Syksyn ja talven korppukäsille paras löytö on Philosophyn hands of hope -rasva. Kiilasi kaikkien aikojen suosiksi. Tuoksultaan täysin neutraali, mutta selkeästi hyvin hoitava, imeytyy nopeasti eikä jätä näppejä klähmäiseksi. Philosophya taitaa Suomessa myydä vain Sokkarit ja Emotionit. Tästä kannattaa käydä ottamassa testitursotus ohimennessä ja oman putkilon lisäksi harkita vaikka joululahjaksi äidille! Hinnaltaan se oli muistaakseni n. 17 euroa.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Et korjais tuoleja, joist diggaa




Ei muuten ennen muinoin nauloja säästelty, kun tuoleja tehtiin. Tai joskus myöhemmin, kun tuoleja korjattiin. Katsokaa vaikka rikkinäisen istuinosan naulaustiheyttä! Koko homma oli naulattu varuiksi parin sentin välein.. Kiinnitys ei tosiaan pettänyt, mutta itse levy oli keskeltä pettänyt. Ihanaa oli nyppiä kymmenittäin nauloja, jotka jäivät tuoliin kiinni.
Tää kalusto on ollut evakkoreissulla mukana, siksi pohjassa lukee omistaja. Hän oli mieheni ukki.

Hain eilen mun tilaaman kankaan tuoleja varten. Aloitin myös purkutyöt ja tänään tuli maalia ensimmäinen kertsi.
Jokusen kerran on muutenkin tullut todettua, että ennen ruuviaikaa ei paljon nauloja säästelty.
Sama homma oli kun taannoin purettiin meidän lastulevyillä päällystetyt lattiat. Yhteen muutaman neliön palaan oli parhaimmillaan käytetty 30 naulaa ja jokainen naula varuiksi 15 senttiä pitkiä. Pysyi tosiaan tiukasti kiinni :)
Edellisen heppoisen oven karmit oli lyöty myös 50:llä pitkällä naulalla kiinni ja karmit purettiin tulitikkuina. Nykyinen tonnin painava ovi taitaa olla kuudella ruuvilla kiinni.

Että tämmöstä mä olen ekana adventtina duunaillut. Tuolien lisäksi laitoin vähän kynttelikköjä ikkunoille ja kaivoin muutamat tontut esille. Huomenna alkaa joka jouluinen kalenteritontun täyttäminen. Aina yhtä tuska keksiä niihin jotain, mutta se joka leikkiin lähtee, se leikin..
Huomenna on tiedossa joulukalenteriarpa ja Super Mario -figuuri. Sen jälkeen pari päivää vähän laihemmalla saaliilla.



lauantai 29. marraskuuta 2014

Et viettäis kavereiden kans illan joist diggaa



Me vietettiin eilen "syöpäsäätiön" pikkujouluja. Eli syöpää sairastavien vanhempien lasten pikkujoulut. Valitettavasti juhlijat löytyi erittäin hyvistä ystävistä. Voi kuulostaa vähän ankealta, mutta päin vastoin, varsin mukava ilta! Ei mitään märehtimistä, vaan toivoa ja optimismia, mutta valitettavasti myös menetyksiä. Juustoja, suklaata ja punkkua. 


Kulunut viikko on ollut melkoinen vuoristorata. Ensimmäistä kertaa mun on tehnyt mieli häipyä facebookista. Tuntuu, ettei millään jaksa lukea ihmisten "länsimaisia ongelmia". Yhden maailma meinaa kaatua luomutomaattien huonoon saatavuuteen marraskuussa. Toinen taas on niiiiiin väsynyt, kun pitäisi ehtiä salille, savenvalantaan ja espanjankeskusteluun. Jonkun pään pilasi kampaaja ja nyt ei voi mennä mihinkään. Kaamosväsymysmasennus vaivaa vähintään puolia. Tää pimeys tosiaan on yhtä yllättävää kuin ensilumi, joka yllättää vuodesta toiseen autoilijat.

Kenellekään en pahaa toivo, mutta pieni perspektiivi asioihin ei tekisi pahaa. Se vain on niin, että suurimmat murheet on aina itsellään ja niin sen kuuluu olla. Oli ne sitten luomutomaatit, finni otsassa tai huutavat lapset. Joka tapauksessa jollain on onneksi asiat aina huonommin kuin itsellään. 

Syöpä kuulostaa aina vain pahalta ihmisten korvissa. Kuolemantuomiolta. Mitä se ei suinkaan ole. Suuri osa syövistä on hoidettavissa hyvin, ellei jopa täysin. Mä en todellakaan ole ketään vielä hautaamassa, mutta ihan kaikkeen mun empatiat ei enää riitä. Hirveän vaikea on kuunnella, kun joku arvostelee omia, hyväntahtoisia vanhempiaan.

No mut hei, tässä olisi nyt kaiken seassa joulukin vietettävä. Olen ostanut muutaman uuden joulukoristeeen, jotka laitoin eilen esille. Indiskasta sydämet välioviin ja metallinen joulukuusi, johon saa tuikun sisään - aika söpöt. Illalla aion valvoa Jouluradion Hoosiannan ja huomenna kaivelen kyntteliköt ikkunalle ja muutaman muun koristeen. 





Empatiat ei tällä kertaa riittänyt edes Manulle, joka toi aarteensa suoraan kynnysmatolle. Yäks!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Et on eteinen mist diggaa




Maukka johdattaa nyt teitä meidän uudistettuun eteiseen. Tää oli halpa remppa. Hain Ikeasta halvimmat naulakot mitä sain, kun saman sarjan kenkäteline meiltä jo entuudesta löytyi. Kriteerinä  narikalle oli hattuhylly ja hyvät ripustuskoukut lapsia varten. Ne kun eivät oikein vielä henkaroi. Maalit oli vanhoista remonteista jämiä, ainoastaan pensseli piti ostaa. Kaikki korit sun muut löytyi jo valmiiksi omista nurkista. 

Valkoinen lipasto on ystäväni löytö mulle. Meillä oli puhetta peililipastoista ja hän löysi tuon kaunokaisen mulle heidän kesämökin läheiseltä kirpparilta. Toi vielä samana päivänä kotiovelle.

Pakko oli myös ottaa lähikuva syksyn Hullujen päivien löydöstä. Ted Bakerin aika siisti veska. Monday to Sundaysta on pieni lasipurkkilyhty, joita olen ostanut mukavan kokoelman. Niitä on kiva ripotella ympäriinsä ja Maukkakin saa pitää häntäkarvansa turvallisesti. 

Peililipaston päällä näkyy etäisesti myös mun syksyn suosikkihajuvesi YSL:n Black Opium. Käykää haistelemassa, jos satutte kulkemaan kempparin ohi. Aika voimakas, makea, mystinen, oikeastaan aika rock 'n' roll! Pikkupullo riittää kestämään kevääseen, koska sitä ei kyllä voi enää kevään raikkaudessa käyttää.








Kyllä on kuulkaa sellainen viikko takana, ettei toista toivottavasti ikinä tule. Se, että äiti on erittäin sairas ei ollut vielä riittävää, vaan nyt on isäkin :(
Kun tuota edellistä tekstiä kirjoitin maanantaina, olin vielä onnellisen tietämätön mitä sen päivän iltapäivä tuo tullessaan. Onneksi olin onnellinen ja tein mistä diggaan, koska nyt meillä on eteinen mistä me diggaillaan.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Et on onnellinen ja tekee mist diggaa



Otsikon poimin syksyn Vain elämän yhdestä Samulin vedosta. Soi mulla koko viikonlopun.

Mä olen päässyt muutaman kerran vierailemaan Päivin armottoman kauniiseen kotiin. Ja siitä se sitten lähti. Ensin viikon verran jätesäkkiterapiaa. Vaihteeksi ylimääräistä ryjää säkkitolkulla kierrätykseen ja roskiin. 
Meillä säilytystilanpuute ei ole ongelma, vaan se mitä kaikkea on säilötty ja ennen kaikkea miten. Yläkerrassa on mm. yksi kiinteä iso komero, jossa on vanhoja listoja ja pari pahvilaatikollista sähkärin roskia. Sähkärin, joka kävi viimeksi v. 2011. 

Meillä myöskään eteisen koko ei ongelma, päinvastoin. Se on suuri, mutta täynnä kaappeja, lipastoa jne. Kaapeissa on ollut lasten kaikki vaatteet kätevästi ja koko perheen ympärivuotinen ulkovaatetus. 
Olin aina ajatellut, että kun lapset on aikuisia, keilaan ne kaapit pois ja laitan jonkun ihanan irtokaapin sinne. Vaan mitä mä siihen asti odottelen? Näähän on vain järjestelykysymyksiä. 


Välillä tuntuu, että miesten elämäntehtävä on olla erimieltä asioissa. Kohtasin tuon asian perjantaina, kun ilmoitin miehelleni, että eteisen kaapit pitäisi purkaa, kantaa ylös ja kasata sinne lastenhuoneisiin. Ihan jonkun vastalauseen saatoin kuulla ja sanotaanko, ettei nyt ollut mitään ratkiriemukasta yhteispuuhaa.. Mutta tulipahan tehtyä! 

Eilisen mä käytin maalaamalla seinät ja katon pariin kertaan. Kohta mä pesen kaappien takana olleet hiirenkuset ja sitten laitan sinne vain tarkoin valikoidut jutut. Jatkossa rajaan perheen omistusoikeuksia takkien ja kenkien määrässä. Ja mieskin on jo samaa mieltä, että kyllä kannatti! Tärkeää on, et on onnellinen ja tekee mist diggaa!



torstai 20. marraskuuta 2014

Aamupöhinät



Huomenta!

Mä olen satavarma, että aamut tyttölapsitaloudessa poikkeavat täysin poikalapsiaamuista. 
En voinut olla ajattelematta mitä samaan aikaan tapahtuisi tyttöjen kanssa, kun yritin saada kahta kaveria lähtövalmiiksi ja talosta ulos.
Tyttöjen kanssa ihan varmasti rauhassa yhdessä valitaan vaatteita, kampaillaan hiuksia ja saadaan ihailevia katseita meikkipeilin vieressä, eiks niin. Älkää nyt vaan väittäkö mitään muuta, koska...

Poikalapsien kanssa on kuin viidakossa eläisi. Nukuin tänään vähän pidempään, joten mies huolehti pääosin ruokinnan. Aamupala on täysin väärä sana, koska tapahtuma muistuttuttaa lähinnä eläinten ruokintaa. 
Nousin ylös ja kaivelin vaatteet lapsille. Valitsemani vaatteet vedettiin uhkausten saattelemana päälle. Vaatteet ja pukeminen on erittäin vastenmielistä. 
Sen jälkeen kolme-neljä-viisi kierrosta ympäri taloa, isonveljen jahdatessa pienempää. Kissa istuu portaiden edessä tassu ojossa valmiina täppäämään ohijuoksevia. Erinäiset "vessasanat" antaa tahtia. Nappaan toisen pesulle, jolloin toinen tulee luonnollisesti siihen viereen jatkamaan hommaa: "pissaa-maakkkiii, piisssaaapää". Mä jatkan uhkailua ja vapautan toisen, ottaakseni toisen pesulle. Epäonnistun ja jahti jatkuu. Nyt toisinpäin. Ärsytytetty pikkuveli jahtaa isompaa pari kierrosta, kissan istuessa taas tassu ojossa valmiina osallistumaan painiin, joka seuraa, jos saalis jää kiinni. 
Isompi jää kuitenkin haaviini ja joutuu pesulle. Pienempi tulee viereen lällättämään: "iisooo naaapaa - iiisoo napaaa". Isompi yrittää hammaspesun yhteydessä potkia pienempää ja pesun jälkeen taas pari kierrosta. Kissakin on jo kypsynyt ja siirtynyt ruokapöydän alle. 
Siirryn itse pesulle ja meteli katoaa vesihanan juostessa. Kun suljen vesihanan, kuulen sovun ja yhteisen sävelen löytyneen. Yhteinen sävel on "Paska-Jaska". Sitä voi laulaa kaikilla mahdollisilla sanoilla ja sävelillä. Tänään Ukko Nooan-sävel antoi taustaa Paska Jaskalle. 

Lopulta lapset oli autossa, kun ensin oli tapeltu kuka on eka valmiina, kummalla on rumempi hattu,  kumpi on ensimmäisenä ulos ovesta, kumpi saa istua etupenkillä, kumpi on tyhmempi, kumpi on saanut vuoden pelikiellon aamun kahinoista.

Koulun viereen saapuessa isompi sanoo "Äiti, nyt ei voi halata ulkona, halataan ihan vaan vähän autossa". Kaverit seisoi jo siinä auton vieressä ja me halattiin ihan pikkuisen ja katsottiin toisiamme silleen, että molemmat tiesi päivän alkaneen kaikesta huolimatta hyvin. Olihan tämä ihan normaali aamu, enkä mä edes korottanut ääntä kuin pari kertaa. 

Ja siitä Paska Jaskasta jäi kaamea korvamato mun päähän.