maanantai 23. kesäkuuta 2014

Puumaja ja viimeinen juttu hetkeen


Meillä on reilun viikon verran noussut lisärakennus, eli puumaja. Kun laitoin siitä ekat kuvat facebookiin, oli tekstina puumajaprojekti. Luin sen ärsyttävästi koko ajan väärin ja samoin teki koko kaveripiirini. Eli puumaprojekti. Että mikäköhän kriisi Nannalla on, kun puumaprojekti on pitänyt aloittaa.

Lapset ovat kärttäneet puumajaa jo pari vuotta. Mies hurahti Discoveryn Tree house masters -ohjelmaan ja tässä seuraus:


Ensin valkattiin puu, meidän aitana oleva iso, paksu mänty. Se on vielä jyrkässä kohdassa, eli korkeusero on valtava.
Sitten mieheni sutaisi piirustuksen ja sen jälkeen alkoi toteutus. Eli perustukset, olisko jotain "runkopuuta", pultattiin isoilla pulteilla puunrunkoon. Siitä vielä tukipuut alas, ja ne lepäävät betonilaattojen päällä. 




Kertopuusta, eli kertsistä tehtiin itse majan runko. Kertsit sopivan tihein välein ja niihin kiinni ulkolaudoitus ja ikkuna. Ikkunoita on nyt vain yksi, mutta harkinnassa on, että puhkaistaan siihen vielä toinen. 
Maahan meneviin tukipuihin ruuvattiin vielä tukikehikko, joka pitää jalat suorassa.



Puuma on nyt kattoa vaille valmis. Materiaalit me ollaan osittain ostettu ja osittain on vielä raksan/rempan jämiä.  Katto tulee huovasta ja sitäkin meillä saattaa olla jossain nurkissa. Väriksi tulee joku tumma, joka maastoutuu kivasti.


Mutta nyt, ystävät, tuttavat, rakkaat. Nyt mun energia, aika ja motivaatio ei riitä blogin pitämiseen. On vain kerta kaikkiaan niin hirveästi kaikkea muuta ja tämä bloggaaminen on varsin aikaa vievää touhua. Puolihutasten on kaikkea tylsä ja turha tehdä, joten vedän pillit pussiin ainakin toistaiseksi.

Olin vähän ajatellut, että päivitän blogin facebookin puolelle välillä kuvia, eli käykää siellä kurkkimassa.

Samaten, kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Jos haluat jatkossa seurata mitä teen, miltä puuma(ja) näyttää valmiina  tms. voit kurkkia Instagramista näitä juttuja. Mut löytää sieltä tunnuksella ruusutapettia. Tervetuloa sinne.

Mutta joo, toivotan kaikille kaunista kesää, hyvää lomaa ja sitä rataa. Kuullaan!!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

If you like..

... Pina Coladas
And the feel of the ocean and the taste of champagne.


lauantai 24. toukokuuta 2014

Menneen viikon kuvat


Ihana, mutta kiireinen viikko takana. Viime viikonloppu alkoi pienellä viininmaistelulla ystäviemme kanssa. Tein sen Päärynä-kinuskikakun, jonka resepti on Valion mainoksissa lähes jokaisessa lehdessä tällä hetkellä. Kun pohjaan tulee Snickers-patukka, lopputulos ei voi olla kuin hyvä! 




Iltapalaa me syötiin parina iltana rannalla. Lapset kahlaili itselleen räkätaudit jääkylmässä vedessä. Kuuluu kesään :) Jos lämpimät päivät on ihania, niin vähintään yhtä ihania on lämpimät illat ja yöt.

Kesävarpaita verhoilee uudet kumpparit. Eilen meni täysin hermot, kun nypin itsestäni viikon kolmannen punkin. Se tuli, kun kävelin kurkkimassa kukkapenkit. Leikatulta nurmikolta meidän pihasta. Aion kulkea koko kesän kumisaappaissa ja tähän tarkoitukseen nää puolikkaat keltaiset Crocsit on just passelit. Kevyetkin vielä!



Tulppaanit aukesi pihassa vihdoin. Tähän asti siellä onkin rehottanut vain rikkaruohot. Mun puutarhanhoito ei ole kauhean tavoitteellista. Hirveän kivaa olisi, jos pihalla kasvaisi kaikkea kivaa, mutta olen patalaiska niitä hoitamaan, joten jätän väliin.

Eilen mä maistelin lomanalkajaisviiniä uudet kumpparit jalassa omalla terassilla. Kun saatiin lapset nukkumaan, istuttiin terassilla miehen kanssa puoliyöhön. Ihminen ei paljon hurjempaa menoa kaipaa!



Aamukahvipöydässä oli oman pihan kielot. Pakko vaan siirtää ne piirongin päälle, koska kissalla on maljakkofetissi. Sen on pakko yrittää ryystää vettä jokaisesta maljakosta!

Sanoinko jo, mulla on viikko lomaa!!??


perjantai 16. toukokuuta 2014

Hiilijalanjäljestäni

Sain pyynnön kirjoittaa ekoteoistani. Mietin hetken miltä kantilta asiaa katson ja päädyin miettimään kuluneen viikon ympärisöystävällisiä juttujani. Ihan niitä kaikista arkisimpia asioita, joilla on kuitenkin merkitystä.
  • Kirppispöytä päättyi. Me äidin kanssa pidettiin pari viikkoa pöytää itsepalvelukirppiksellä, joka on tässä meidän lähellä. Kartanon kyläkirppis on muuten tosi hyvä paikka, voin suositella niin myyjälle kuin shoppaajalle. Meille turhat jutut ja lapsille pieniksi jääneet vaatteet löysivät uudet käyttäjät.
  • Vaikka mä olen oikeastaan katkaissut (turhan) kulutuskierteen aika täysin, niin ilokseni löysin itse samalta kirppikseltä Indiskan paidan ja Zaran pellavatunikan muutamalla eurolla. Ja mä en yleensä löydä mitään vaatetta itselleni kirppiksiltä.
  • Tällä viikolla oli myös jätepapereiden ja tyhjien pullojen palautusviikko. Kerään kumpiakin kolmisen viikkoa ja sitten kiikutan ne eteenpäin. Tai, no, tosi asiassa kerään niitä kolmisen viikkoa ja sitten ajalen ne auton takaluukussa seuraavat kolme viikkoa, kunnes saan aikaiseksi siirtää ne jatkoprosessointia varten…

  • Maksoin mukavan pienen sähkölaskun. Me siirryttiin joku vuosi takaperin maalämmön käyttäjiksi. Sähkönkulutus pieneni 70%, joka on melkoisesti. Hyvän mielen lisäksi kukkaro kiittää. Uusiutuva energia on aina plussaa! (laskussa ei ole raivorepeämää, mulla vaan tapana repäistä vähän maksettu-merkiksi). Meillä vuosiennuste on aina tässä vaiheessa korkeimmillaan, mutta pienenee kesällä. Lopulta se asettuu n. 13 000 kWh:n kieppeille.
  • Olen kerran viikossa töissä hetken meidän keskustan Reilu Koti -nimisessä sisustuskaupassa. Kaupan idea on kierrätys ja eettiset arvot. Tuotteet ovat joko kierrätettyä tai Reilua Kauppaa. Uutta ja vanhaa tai uudistettua vanhaa. 
  • Ajoin viikon autoajot autollani, joka on päästöiltään, kulutukseltaan ja kooltaan melko pieni. Enkä lisännyt pätkääkään kaasua, vaikka möhköfantit roikkui tapansa mukaan takapuskurissa. Mikä ihme siinäkin on, että siihen autonpersukkeeseen pitää ajaa aivan kiinni. Ehkä vielä vähän väläytellä valoja näyttääkseen mahtinsa…
Toisinkin olisin voinut jotain tehdä: Olisin voinut kävellä tai pyöräillä lyhyet matkat, mutta turvauduin autoon aikataulujen vuoksi. Ne pari kriittistä minuuttia on helppo nipistää autolla, vaikka se aina vähän kirpaisee.
Perusroskat voisin myös lajitella paremmin. Poltan takassa kaiken, minkä voin ja me suunnitellaan kompostin hankkimista. Kotiäitivuosiin verrattuna roskan määrä on pienentynyt ihan itsestään.

Pääsääntöisesti hiilijalanjälkeni on varmasti keskivertosuomalaisen tasoa. Ei sen huonompi tai parempi. Maailman mittakaavassa me suomalaiset ollaan kaikki hyviä näissä perusjutuissa omat elinolosuhteet huomioon ottaen. Tai siis sanotaanko, että olen nähnyt melko järkyttäviä yhteiskuntia, joissa millään ei ole mitään väliä. Jälkeenpäin moni asia puistattaa. 

Hedelmät ja vihannekset moni ostaa jo tietoisesti läheltä, mutta viinit rahdataan kaukaa.
Perjantain kunniaksi vinkki perjantaipullosta, jolla voit pienentää hiilijalanjälkeäsi. Nimittäin Sunrise-viinit! Sunrise-viinien tavoitteena on luoda vihreämpää tuotantoa ja samalla tukea Karukinka-suojelualueen tulevaisuutta. Sunriset tulevat siis Chilestä, jossa Karukinka sijaitsee.
Viinien hiilijalanjälkeä on laskettu huomattavasti siirtymällä kevyempiin pulloihin. Siten viiniä kuljettavat laivat kuluttaa huomattavasti vähemmän bensaa.
Joskus se vain on niin pienestä kii!

*tämä on yhteistyö*

torstai 15. toukokuuta 2014

Hylätyt talot, autiot pihat




Mun lenkkireitti kulkee usein yhden tosi surullisen tienpätkän läpi. Sinne on aika pysähtynyt. Useita autioituneita taloja. Toiset ovat olleet tyhjänä pidempään, toisten pihoissa oli leluja vielä muutama vuosi sitten. Siitä ohi kävellessä tulee aina tosi ontto olo. Mitä on tapahtunut ja miksi? 
Vastaus on ilmeinen kasvukeskuksessa kun ollaan. Täytyy saada leveitä teitä ja uusia upeita taloja. 

Pahimmalta tuntuu tätä hävitystä katsoessa, että nämä ovat joskus olleet koteja. Ja sitten on luultavasti vain ilmoitettu, että nyt teidän maat tarvitaan parempaan käyttöön. Annettu joku vuosi aikaa häipyä paikalta, vähän rahaa tilille ja talot ovat jääneet ilkivallan alle.

Mekin harrastetaan autiotaloissa hiippailua, mutta miksi joidenkin täytyy tehdä se pelkällä sabotaasilla. Kun on ovi, sitä ei voi vain avata, vaan se täytyy repiä saranoilta ja heittää pihalle. Olisivat vieneet edes mukanaan ja käyttäneet uudestaan. Kun kuistilla on kaunis katos, miksi se täytyy repiä irti ja potkia sen ulko-oven viereen maahan. 
Lähes surkuhupaisaa on yhden talon kohdalla. Sen takapihan puolelta on näppärästi irroitettu myös kattopellit ja seinistä villat. Kyllä on täytynyt mennä tarpeeseen...
Sitä mä vaan ihmettelen, ettei näitä taloja ole vielä poltettu. Se on yleensä seuraava vaihe. Kaikki irti saatava on kuitenkin viety. Jopa se katto.




Vanha ja rapistunut revitään uuden tieltä. Niin käy ihmisillekin, miksei sitten taloillekin. Elämää nähnyt on helpointa korvata täysin uudella. Pienistä hiekkateistä tehdään kiitoradat. 
Talossa onneksi elämä jatkuu vielä pienen hetken ja se tarjoaa suojaisen pesän toisille. Toivottavasti nämä saavat siivet alleen ennen kaupungin puskutraktoreita. 


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Toistaiseksi tarpeellinen



Nyt ei tule mitään ylisanoja äitiydestä. Jokainen äiti tietää, että homma on välillä aika paska nakki ja välillä ihan parasta. Tänään oli jotain siltä väliltä, eli ehkä aika normaali päivä.

Luin jostain joku aika sitten nerokkaan oivalluksen. En kuollaksenikaan muista kuka niin sanoi, oliko se jokin blogi, lehti tms. 
Siinä todettiin, että jokaisella äidillä on tasan yksi tehtävä ja se on tehdä itsensä tarpeettomaksi.
Kun äidille annetaan n. 18 vuotta aikaa tehdä itsensä tarpeettomaksi, niin mulla on onneksi esikoisenkin kanssa vielä 10 vuotta jäljellä. Meillä on nimittäin hommat aika tosi pahasti kesken!

 Oma äitini on epäonnistunut tehtävässään, koska mä tarvitsen äitiä hyvin usein :) 






lauantai 10. toukokuuta 2014

Varhaiskaalisalaatti - ihana!




Sain instagramia surffatessa muistutuksen varhaiskaalisalaatin olemassa olosta. Tein sitä viime keväänä ja olihan sitä saatava. 
Moni on varmaan törmännyt kaupassa taas varhaiskaalikasoihin. Tai siis toivottavasti ei ole akuankkamaiseen tapaan törmännyt niihin, heh, huono läppä. Ostin ison kaalinpään, että saan tehtyä salaatin ja kaalilaatikon. 

Tein tosiaan eilen toisen satsin salaattia ja lisäsin vielä pari porkkanaa, kun ne pyöri nahistumassa vihanneslokerossa. Erittäin hyvää niinkin. Resepti on avokadopasta-Hannan ja löytyy hänen nettisivuilta hieman kauniimmin kuvin varusteltuna. 
Nyt vielä kun saataisi kotimaiset uudet perunat kauppoihin, niin ihminen ei paljon muuta tarvitse!


Tarvitset:

Pienen varhaiskaalin, josta poistat uloimmat lehdet ja kannan. 

Kastike:

1 purkki kermaviiliä

puoli punttia tilliä silputtuna

1 rkl Dijon-sinappia

sitruuunanmehua

2 keitettyä kananmunaa silputtuna

suolaa

pippuria

Sekoita kastike ja kaada kulhoon kaalisuikaleiden päälle. Toimii ihan sellaisenaan tai lisukkeena.