tiistai 30. kesäkuuta 2015

Pizzan ystäville











Me korkattiin grillipizzakausi viikonloppuna. Resepti, jota käytän on yksi haetuimmista jutuista blogissani, joten pistetään taas uusiksi. Olen sen aikanaan napannut Glorian Antiikki -lehdestä.

Pizza kannattaa ehdottomasti paistaa kahdessa osassa, kuten ohjeessa on. Ja onnistuu ihan yhtä hyvin tavallisessa uunissa kuin grillissä. Me tehdään sitä usein kesällä grillissä pizzakiven päällä hiilillä tai kaasulla. Riippuen miten nopeasti ruoka on saatava.

Käytän aina Muttin säilyketomaatteja ja Castellin mozzarellatankoa. Se kestää mozzarellaksi tosi hyvin paistamisen. Kesällä saa yrtit päälle omalta kasvimaalta.

Pizzaan tarvitset:

15 g hiivaa
1,5 dl kädenlämpöistä vettä
3–3,5 dl durum-vehnäjauhoja
1 tl merisuolaa
1 rkl oliiviöljyä

TÄYTE:
1 prk kuorittuja tomaatteja (Mutti tms)
150 g mozzarellaa
2–3 rkl raastettua parmesaania
tuoretta basilikaa, oreganoa, oliiviöljyä


sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Terassilla








Terassin kesäkalustus rakentuu vähitellen. Vasta eilen sinne viitsi laittaa aurinkovarjon. Vasta eilen oli niin lämmintä, että siellä viitsi istua edes hetken. Illalla raahasin pari lyhtyä kätköistä tänään join päiväkahvit. Jospa nyt lämpenisi niin, että siitä viitsisi tehdä vielä vähän viihtyisämmän. 

Tämä on meidän talon yhteydessä oleva terassi. Aamukahvia, iltaviiniä ja löhöilyä varten. Siellä on myös kaasugrilli pikaruokailuun. 
Pihalla olevalla terassilla on tänä kesänä ruokapöytä ja hiiligrilli. Slowfoodiin ja hitaaseen menoon. 
Nyt mulla on pizzapohja valmiina ja arvon tehdäänkö se pikaisesti kaasulla vai hitaasti hiilillä. Grillissä kuitenkin.
Sen verran on nälkä, että nopea kaasu taitaa houkuttaa enemmän. 




sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Oravat muuttaa



Viime viikolla yksi päivä, kun aurinko paistoi just sen 4 minsaa, menin kahvikupin kanssa meidän terassille. Suljin silmät hetkeksi ja kun avasin ne, näin oravan juoksevan jotain suussa. Siristelin auringossa ja ihmettelin, että mistä se on ison perunan löytänyt suuhunsa. 
Kaveri juoksi saaliinsa kanssa suoraan kohti ja olin täysin liikkumatta. Kun se oli siinä kohdalla huomasin suussa olevan poikasen. Kurre kipitti poikanen suussa ihan mun jalkojen juuresta, kiipesi meidän aitan seinään ja meni oven yläpuolella olevasta kolosta sisään puuliiteriin. Pian sieltä kuului rapinaa ja siitä hetken päästä orava tuli ulos ilman poikasta. Juoksi määrätietoisesti kohti meidän taloa ja minä perässä. Tiesin, että oravalla on ollut pesä meidän vessan yläpuolella rakenteissa. Minä menin sisään hakemaan lapsen ja kameran. Ipanalle vannotin, että voi tulla katsomaan mun kanssa yhtä juttua, jos pitää suunsa tukossa. Ja hän lupasi.
Mun arvaus meni oikeaan; sieltä kuljetettiin vielä kolme poikasta lisää uuteen kotiin. Ja me seurattiin se aivan vierestä.
Ei paljon söpömpää ole nähty! Jokainen poikanen oli pakattu huolellisesti suuhun. Poikanen oli ylösalaisin, kaksinkerroin. Emo piti sitä jostain selkäpuolelta kiinni, häntä tuli suupielestä ulos ja poikanen piti emoa kaulasta kiinni. Viisaita eläimiä, kun osaavat jo pieninä tekniikan pysyä matkassa. 
Siinä ei kauaa mennyt, kun oravaperhe muutti isompaan huusholliin. Kohta ne varmaan leikkii meidän pihassa. Aika ihanaa.






lauantai 20. kesäkuuta 2015

Meidän casan juhannus


















Meidän juhannus kulkee aina samaa rataa. Aattoa vietän ystäväni kanssa kotimökillä ja juhannuspäivänä skoolaamme mökki-mökillä suvun kesken. 
Meidän kaverijuhannuksella on lähes 20 vuotiset perinteet. Varhaisimmat yhteiset juhannusmuistot on 90-luvulta. Istuimme meidän kesämökillä kaksin yötä myöten ulkona monet juhannukset. Juotiin ihan liikaa ja kuunneltiin musiikkia ihan liian kovaa. Silloin oli aina lämmintä. 
Sittemmin olemme pariutuneet ja perheytyneet ja sen myötä juhannusporukkamme on kasvanut. Kahden naisen sijasta meitä on nykyään kahdeksan. Ja välillä on vahvistusta kaveriporukasta muutenkin.

Eilen hihhuloin yökkärissä puoleen päivään tehden valmisteluja. Kuuntelin Taikapeiliä (kuka muistaa?), hain kukat ja raksin ne maljakkoon. Esivalmistelin ruoat mahdollisimman pitkälle. Kaivoin vainajat, eli perintöastiat pöytään. Ruokana meillä oli grillattu fisu, porsasta, kasviksia ja tsatsikia. Alkuun uudet perunat, silli ja lohta.

Nyt on kahden päivän ruoka- ja juomafestarit takana. Olo on ihan samanlainen kuin joulun jälkeen. Kaamea turbo! Huomenna vielä vähän mörssäystä ja sitten rahkaa + mansikoita. 

P.s. puolivuotta jouluun :) 

torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannusterkut






Vanhassa olohuonejärkässä telkkari oli tuon tiilimuurin edessä. Uudessa järjestyksessä telkkari sai siirtyä viereiseen nurkkaan, että ihana muuri tulee esiin. Paikassa on ollut silloin joskus menneinä hyvinä aikoina puuhella. Huonehan oli keittiö, kun me tämä talo ostettiin, mutta puuhella oli purettu jo joskus 70-luvulla pois. Me siis laajensimme taloa keittiön verran ja sen myötä keittiö siirtyi toiselle puolelle taloa. Vanhasta keittiöstä tehtiin olkkari. 

Nyt muurin edessä on peili evakossa. Peili taas on tavallisesti portaikon edustalla, mutta siinä on maalaus kesken. Peili on oikeastaan aika kiva tuossakin, mutta saa siirtyä paikalleen. Pientä hoppua pukkaa maalaamisen kanssa, koska Novitan porukka kuvailee taas meillä ensi viikolla villasukkalehteä. 

Nämä kuvat otin eilen, tänään ei tosiaankaan ollut näin valoisaa. Meillä on palanut kynttilät ja takkatuli. Totesin, että se voisi olla jopa ihan tunnelmallista, jos ei olisi kesäkuu...
Katsottiin nopeasti äkkilähdötkin tänään ja niin on tainnut tehdä kaikki muutkin. Ensimmäiset kunnon lähdöt on vasta elokuun puolivälin jälkeen. Ruotsinristeilykin maksoi 500 euroa :) 

Oikein mukavaa juhannusta kaikille sateenvarjon alle, sadetakin alle tai vaikka raparperin alle. Vähintään villapaidan sisään.
Meillä on jääkaappi stokattu lihoilla, kaloilla, kasviksilla ja juomapuolella. On kuin ei taas olisi joulun jälkeen ruokaa saatu!


keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Koska sukista voi luopua?









Vietän pakollista vapaapäivää, kun auto jumittui huoltoon ja jouduin luovuttamaan tänään oman auton miehelleni. Onpa kerrankin aikaa kuvailla ja tehdä vähän pihalla jotain, jos huvittaa. Mutta ei oikein huvita, kun on niin inhottavan viileää.
Jälleen kerran ihminen sai herätä pilvettömään taivaaseen, mutta onneksi jo viimeistään lounasaikaan pilvet vyöryy taivaalle. Ettei vaan tarvitsisi istua ulkona päiväkahvilla lämpimässä. Ettei vaan tarvitsisi luopua kevytuntsikasta. On muuten yhden käden sormilla laskettavissa mun tämän kesän ulkona juodut kahvit. Aamuisin on pakko heittää takkaan tulet. Kyllä muuten v****taa kuin viiriäistä...
Olen täysin sääriippuvainen ihminen. Pukeudun sään mukaan. Se tosiaan tällä hetkellä tarkoittaa kevytuntsikkaa tai paksuja neuleita. Ja sukkia. Kevytuntsikan keksijä voisi muuten saada keksinnöstään palkinnon!

Onneksi on kuitenkin valoisaa. Valo on ihana asia elämässä. En aio ripustaa yhtään ylimääräistä verhoa ikkunaan valon esteeksi. Lapsetkin ovat ihan sekopäisiä valosta. Tulevat kotiin vasta iltamyöhään, kun ajankulua ei valon vuoksi ymmärrä.

Keittiö muistuttaa viidakkoa, kun tomaatintaimet kasvaa. Kurkku kiipeilee jo pitkin radionantennia. Lähden istuttamaan ne ulos. Satoa saadaan varmaan joskus lokakuussa.


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Uutta pintaa


Meillä on ollut viimeiset pari viikkoa huushollin vuosihuoltoa. Tänä vuonna oli vuorossa lattioiden maalaus. Lattiat oli tosiaan sen näköiset, että niillä on ajeltu vuosikausia kaiken maailman päältäajettavilla leluilla. Mun koti on aina ollut elämistä varten ja lattiat saa maalattua uudestaan. Nyt oli sen aika. Lisäksi se harmaa oli jo aikansa elänyt mun silmissä. Tällä hetkellä meillä kiiltelee uusi valkoinen maalipinta.
Homma meni niin, että lapset kipattiin mummolle ja ukille, kissa vietiin yökylään mummille ja vaarille. Olohuone tyhjennettiin muihin huoneisiin. Ensin maalasin katon ja sitten lattian. Sen jälkeen tapetti seinässä näytti kuin joku olisi kusaissut sen päälle ja lähdin tapettikauppaan. Kaikkien näiden värikkäiden vuosien jälkeen halusin yhden valkoisen huoneen. Sen sain ja siitä tulikin olohuoneen sijasta valohuone.
En olisi millään raaskinut kantaa sinne yhden yhtä huonekalua edes, mutta muu perhe olisi luultavasti noussut vastarintaan amish-tyylisille ajatuksilleni. Mutta kyllä sieltä lähtikin. Toinen sohva sai lähteä ja paljon kaikkea silppua. Vielä ei kuitenkaan pysty iskemään yhtään naulaa seinään tai laittamaan mattoa lattialle.
Olohuoneen jälkeen siirryin maalaamaan ruokatilan lattian. Sekin on valmis ja mikä valo! Tällä hetkellä kesken on pieni aulatila ja sen jälkeen työtila ja sitten keittiö.

En tiedä olenko tulossa vanhaksi vai mikä mulla on, mutta olen kyllästynyt eripari-erivärituoleihin ja kaikkeen ylimääräiseen. On paljon helpompi hengittää, kun on yksinkertaisempaa. Ei sen tosin silti tarvitse olla täysin väritöntä! Mutta miten paljon kauniimmalta näyttää yksittäinen esine, kun sen ympärillä ei ole tuhatpäin romua. Nyt nautin sinisestä maljakosta ja pionikimpusta. Ne suorastaan hyökkää silmiin, kun astuu huoneeseen.

Maalina mulla oli tällä kertaa Betolux Akva, koska se ei kellastu. Olohuoneeseen tuli pohjamaali (Otex) ja sen päälle 3 kerrosta Betoluxia. Ruokatilaan riitti pohjamaali + 2 kertsiä itse maalia.
Tapetti on Boråsin mallistoa. Siinä on hento harmaa kuvio, joka ei kuvissa edes erotu.