Nyt ihan ensimmäisenä ja tärkeimpänä se Beach House -arvonta. Mua kyllä ihan hävettää sen roikkumaan jättäminen. Turha edes selitellä. Niinpä mä pistän ihan pikkiriikkisen toisen jutun myös jakoon.
Yökkärin voitti tällä kertaa Saikku ja sen toisen jutun laitan Piialle. Laitatteko meilillä osoitteet!
Jos musta tulisi lähiaikoina kummitäti, ostaisin muuten varmasti
Beach Housen pussilakanat vauvalle.
Räystäistä tippuvan veden ääni, mustarastaan laulu, sulavan maan -ja koiranpaskan haju. Meidän eskarilainen on muuten oikea koiranpaskamagneetti. Hän suhaa tyylikkäästi pyörällään pehmenneiden läjien yli, vaikka nuoremmat sisarukset niitä ansiokkaasti väistelevät. Mä oon sit meidän perheen kakkapoliisi, joka valvoo, ettei paskaisilla renkailla ajeta pihakivetykselle.
Hyvää kevättä!Saikku :)
JA
Moi,Ilmiselvä keväthavainto: Poikalapsieni kengät loppuvat kesken ojaan mulahtelujen vuoksi ja ulos mennään märillä kengillä, vain sukat käydään välillä vaihtamassa kuiviin....t.Piia
* * * * *
Sitten vähän viikonlopun tunnelmiin. Perjantaina istuttiin ystävien terassilla iltaa ja lähes yötä. Mulla oli kevätkesäinen eleganssi kukkineen. Ihana muuten kaivaa kaikki värikkäät kynsilakat talviteloilta. Jotenkin sitä ei osaa tammikuussa laittaa oranssia kynsiin!
Sunnuntaina oli äitienpäivä. Aamulla sain itsetehtyä lapsilta. Kauniit helmet, jotka on sattumalta just passelit ton kynsilakan kanssa. Varmaan kesän mittaan tulee sitä yhdistelmää esiteltyä.
Pienempi oli askarrelut kehyksen, jossa oli hänen kuvansa.
Päivällä tökin pari pizzaa grilliin mun ja äidin kunniaksi. Upposi se hyvin muillekin.
Selkäkipu oli kadonnut ja päivä meni pihahommissa. Tää on ihan parasta aikaa puutarhassa. Joka päivä isoja muutoksia! Joka aamu ja ilta vaellan pihan läpi. Vielä ei ihan yökkärissä pärjää, mutta ihan kohta - ihan kohta.
Ulkokalusteet pääsi pihalle ja selailin muutaman lehden tuolissa. Joskus keväällä kannoin lehtikasan osittain roskiin ja puolikkaalle luvulle jääneet lipaston päälle. Lipaston päälliset kannan ihan kohta kuistille, josta voi ulos mennessä napata lehden kainaloon, lukea ja pistää kierrätykseen. Pääsee niistäkin eroon.
Mutta nyt, tältä istumalta, mä lähden ikkunanpesuun. Eteisen ikkuna näyttää erehdyttävästi siltä, kuin joku olisi kuseskellut koko talven yläkerran ikkunasta...
Puhtaat ikkunat on, ah, niin ihanat, mutta ihan turhan työläät!